Saavuin siis Saigoniin 22.12.2008 aamusella. Matkakumppani oli kentalla vastassa ja se paiva meni tehden ei mitaan. Pyorittiin kaupungilla ja odolteltiin, etta Sami saisi passin takasin ja paastaisiin jatkamaan matkaa. Tassa vaiheessa meikalaisella oli niin kuumeinen olo etten olisi jaksanut mitaan sen kummempaa edes tehda. Toinen korva tuli koneen lasketumisesta taas niin hullun kipeaksi ja en kuullu silla moneen paivaan mitaan. (Onko kenellakaan kikka kolmosta siihen miten talta voisi valttya??? Kauhistuttaa jo ajatus siita, etta sama toistuu seuraavalla lennolla.)
Illalla jatkettiin matkaa kohti Rach Giaa pienella bussilla. Taallapain tuntuu olevan niin etta kulkupeliin tungetaan enemman ihmis- ja elainkuntaa kuin sinne todellisuudessa mahtuisi. Aika tiivis tunnelma sanoisin. Vietnamin tietkin on vahan eriluokkaa kuin koto-suomessa. Melkoista karrypolkua ja asfalttia aika harvassa paikassa. Kuoppia ja pomppuja tuntuu tosin riittavan. Suosittelen matkaamista auton takaosassa. Siella saa parhaimmat kyydit :) Perilla oltiin myohaan yolla. Kuski kippasi meidat pyytamatta jonkun hotellin pihaan, mika osoittautui onneki aika halvaksi paikassa.
Seuraavana aamuna matka jatkui veneella kohti Phu Quoc saarta
.

Jatkuu joskus...